Tofupannu

Yhdessä on kiva kokkailla.

Seurasin eilen parinkymmenen hengen ruuanlaittoa. Tuollaisen joukon kokoaminen yhteen tilaan vaatii aikamoisen keittiön, todennäköisesti se pitää vuokrata jostain. 

Osallistujat oli ohjeistettu hyvin ennakkoon. Kahden ruokailijan annosta varten oli tehty ostoslista. Kokeille oli lähetetty ennakkoon kuvina ohjeet siitä, mitä tultaisiin tekemään. Terveellistä ja parantavaa syötävää aasialaiseen tapaan. Paistettua tofua ja vihanneksia.  

Ennakkovalmistautumiseen ennen varsinaista kokkausta kesti puolisen tuntia.  Se tarkoitti tofun ja vihannesten pilkkomista valmiiksi paistamista varten. Ohjeistuksen mukaan vihannekset piti pilkkoa kauniiksi paloiksi. Ruoka on ravintoa keholle ja sielulle. Ulkonäkö ja tuoksut ovat osa terveellistä kokonaisuutta.

Kun kaikki olivat pilkkoneet raaka-aineet ennakko-ohjeiden mukaisesti, astui kuvaan ammattikokki. Hän kertoi synnyinmaansa - joka oli toisella puolella maapalloa - ruokaperinteestä. Jutustelun lomassa kuumaan pannuun laitettiin ensin kuullottumaan sipulit ja chili, sitten tofu, inkivääri, sitruunaruoho ja limen lehdet. Kun tofu oli vähän ruskistunut lisättiin pavut, porkkanat ja tomaatti. Keittiön täyttivät huumaavat tuoksut.

Lisukkeeksi  kypsyi kattilassa jasmiiniriisi.

Mausteeksi suolaa, pippuria, soijaa ja vähän sokeria.

Puolen tunnin paistamisen jälkeen oltiin valmiina syömään. 

 

 

Vertailtiin annosten näköä. Joillakin tofu oli tummempaa. Joku oli pilkkonut sitruunaruohon pieniksi suikaleiksi. Se on vähän puumainen mauste olisi pitänyt vain pätkästä muutamaksi aromia antavaksi palaksi. Piti sitten syödessä erotella vähän kuin kalan ruodot. Puuroriisikin on ihan ok, jos ei ole jasmiiniriisiä.

Pandemian aikana tämmöistä vastuuttomuutta, yhdessä kokkaamista? Kyllä. Yhdessäolo toteutettiin Zoomin kautta. Jokainen kokkasi omassa keittiössä. Kamera ja mikrofoni päällä tai sitten ei. Ihan hauskaa seurata, vaikka ei olisi ehtinytkään käydä kaupassa tai ei olisi edes keittiötä. Yhdessäolo on tärkeintä - varsinkin näinä aikoina. Vaikka sitten etäyhteyksillä.

 

Tortilla Española

Maria opetti tekemään espanjalaisen munakkaan Kihniöllä joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. Tämä tuleva opettaja asui meillä Pihlajamäessä ollessaan vaihdossa montessoripäiväkodissa. Maria on kotoisin Madridin seudulta ja oli Suomessa vuoden verran. Kierrettiin talvea katsomassa Pohjanmaalla, hiihdettiin, ajettiin potkukelkalla jäisiä teitä. Välillä voimakas tuuli vei potkuria ja hiihtäjiä vaarallisesti mihin halusi. Onneksi ei kylätiellä ollut juurikaan muuta liikennettä. Saunottiin mökillä Kihniöllä ja hiihdettiin Nerkoo-järvellä. Lapset matkustivat pulkassa hiihtäjien vyötärölle kiinnitetyn narun päässä.

Yhtenä pakkaspäivänä mietittiin, mitä syötäisiin. Maria sanoi, että voitaisiin tehdä espanjalainen munakas. Ajattelin, että mitäs munakkaan teossa nyt olisi erityisesti tekemistä. Eipä kannata ajatella ennakkoon, kun mietitään ruuanlaittoa. Oikea espanjalainen munakas ei ole mikään suomalainen aamiaismunakas.

 Nyt jouluna 2020 oli sopivasti aikaa taas tehdä ruokaa ajan kanssa. Ajattelin samalla kuvata ja ohjeistaa tämän ruokaisan munakkaan teon. Siis perunoita kuorimaan.

  

 

Meitä oli neljä ruokailijaa. Kuorin kolme perunaa.

 

                

 Mökillä ei ole sähköistä automaattipilkkojaa. Mikä ihanuus, kun sain huolella pilkkoa perunat ja samalla meditoida. Harvemmin aikaa tämmöiseen.

 

 

Espanjalainen munakas voi olla pelkkää perunaa ja munaa. Suola on melkein välttämätön.

 

 

Nyt päätin lisätä sipulia. Kaikkea muutakin voi lisätä. Pekonia, yrttejä, aurajuustoa, raastaa sitruunan kuorta… sellaisia lisukkeita, jotka ovat suun myötäisiä.

 

Sitten pannu kuumaksi. Terveellistä öljyä paistamiseen. 

(Laitoin myös nokareen voita)

Paistoin raakoja perunasuikaleita pannulla noin 5 minuuttia. Sitten lisäsin sipulit.Sipulit palavat helposti paistettaessa kuumilla lämpötiloilla, joten ne kannattaa lisätä käristymään aina viimeksi.

 

Paistetut perunat ja sipulit kulhoon. Kananmunat rikotaan joukkoon. Taisin laittaa tähän kuusi munaa. 

 

Möksällä oli näitä jättikulhoja, joten seos näyttää säälittävän pieneltä tässä…

 

Nämä nyt sitten sekoitetaan. Sopivasti suolaa joukkoon.

Raakojen perunoiden paistamisen jälkeen huuhdoin pannun, jotta sinne ei jäänyt mitään ylimääräisiä partikkeleita. Kuivasin talouspaperilla. (Tuskin kukaan haluaisi tiskaushommista kuvia. Riittänee, kun nyt vain kerron, mitä tein?) 

 

Sitten taas pannu levylle kuumenemaan, terveellisiä öljyjä pannulle ja peruna-sipuli- munasekoitus paistumaan.

Sitten tuleekin haastava vaihe. Tätä en osaisi, ellei Maria olisi näyttänyt.

Paistinpannu on iso. Pitää olla myös iso kansi.

Nimittäin tämä munakas pitää kääntää. Ei ole mikään heitettävä lätty.

 

Jotenkin sain tuon koko komeuden siirrettyä kannen päälle. (Tosin tämä oli niin jännittävä vaihe, että kun ekakerran tein tämän, jokin logiikka petti. Kun kaiken sähellyksen jälkeen katsoin pannulle, niin siinähän se omeletti lepäsi taas paistettu puoli kohti pannua…. 👀 Toisen kierroksen otin rauhallisemmin ja sain sen paistumattoman puolen pannua vasten.)

Siinä se nyt on. Paistumassa toiseltakin puolelta. 

 

Tähän nyt tietysti sopisi kuva kattauksesta ja persiljasilpusta, raikasteena päällä. Ehkä seuraavalla kerralla. Tämä syötiin erikseen paistetun pekonin ja tomaatti-kurkku- jotain vihreää salaattia -sekoituksen kanssa. 

 

Ei ehditty kuvata.