Yhdessä on kiva kokkailla.
Seurasin eilen parinkymmenen hengen ruuanlaittoa. Tuollaisen joukon kokoaminen yhteen tilaan vaatii aikamoisen keittiön, todennäköisesti se pitää vuokrata jostain.
Osallistujat oli ohjeistettu hyvin ennakkoon. Kahden ruokailijan annosta varten oli tehty ostoslista. Kokeille oli lähetetty ennakkoon kuvina ohjeet siitä, mitä tultaisiin tekemään. Terveellistä ja parantavaa syötävää aasialaiseen tapaan. Paistettua tofua ja vihanneksia.
Ennakkovalmistautumiseen ennen varsinaista kokkausta kesti puolisen tuntia. Se tarkoitti tofun ja vihannesten pilkkomista valmiiksi paistamista varten. Ohjeistuksen mukaan vihannekset piti pilkkoa kauniiksi paloiksi. Ruoka on ravintoa keholle ja sielulle. Ulkonäkö ja tuoksut ovat osa terveellistä kokonaisuutta.
Kun kaikki olivat pilkkoneet raaka-aineet ennakko-ohjeiden mukaisesti, astui kuvaan ammattikokki. Hän kertoi synnyinmaansa - joka oli toisella puolella maapalloa - ruokaperinteestä. Jutustelun lomassa kuumaan pannuun laitettiin ensin kuullottumaan sipulit ja chili, sitten tofu, inkivääri, sitruunaruoho ja limen lehdet. Kun tofu oli vähän ruskistunut lisättiin pavut, porkkanat ja tomaatti. Keittiön täyttivät huumaavat tuoksut.
Lisukkeeksi kypsyi kattilassa jasmiiniriisi.
Mausteeksi suolaa, pippuria, soijaa ja vähän sokeria.
Puolen tunnin paistamisen jälkeen oltiin valmiina syömään.
Vertailtiin annosten näköä. Joillakin tofu oli tummempaa. Joku oli pilkkonut sitruunaruohon pieniksi suikaleiksi. Se on vähän puumainen mauste olisi pitänyt vain pätkästä muutamaksi aromia antavaksi palaksi. Piti sitten syödessä erotella vähän kuin kalan ruodot. Puuroriisikin on ihan ok, jos ei ole jasmiiniriisiä.
Pandemian aikana tämmöistä vastuuttomuutta, yhdessä kokkaamista? Kyllä. Yhdessäolo toteutettiin Zoomin kautta. Jokainen kokkasi omassa keittiössä. Kamera ja mikrofoni päällä tai sitten ei. Ihan hauskaa seurata, vaikka ei olisi ehtinytkään käydä kaupassa tai ei olisi edes keittiötä. Yhdessäolo on tärkeintä - varsinkin näinä aikoina. Vaikka sitten etäyhteyksillä.
