Meitä on kuusi sisarusta. Olemme syntyneet 50-70 -luvuilla, 11 vuoden välein. Olemme kaikki erilaisia. Kun äitini ja yksi sisaristani käväisi pikavierailulla, ajattelin että nyt täytyy alkaa koota sisarten viisauksia. Mitäs sitten tämän vierailun myötä opin?
Toiseksi nuorin sisaruksistani on viime aikoina muuttanut perheensä kanssa useampaan kertaan. Vesivahinkoa ja remonttia. Hän on harjaantunut heittämään roskikseen ja kierrätykseen tarpeettomia tavaroita.
Minulla taas on ongelmana se, että kiinnyn kaikkiin hankintoihin: en raaski heittää lasten tai omia vanhoja (lue: pieneksi jääneitä) vaatteita pois. Mietin tätä asiaa ja tajusin, että olen kehittänyt jonkinlaisen tunnesiteen noihin tavaroihin. "Tätä paitaa lapseni käytti, kun aloitti koulun" jne. Aivan kuin voisin pitää nuo ajat lähelläni noiden vaatteiden myötä.
Sisareni huomasi nopealla silmäyksellä tämän "ongelmani" ja koska hänellä oli pari tuntia ylimääräistä aikaa, hän pyysi jätesäkkiä ja alkoi työn. Yksi täynnä oleva laatikkoa "kaikkea tarpeellista" tyhjeni nopeasti. Äitini - sodanjälkeisessä niukkuudessa lapsuutensa eläneenä - tyytyi kauhistelemaan kaikkea poisheittämistä, tai ehkä ennemminkin kaikkia tarpeettomia hankintoja, ja kantoi ylimääräiset tavarat roskikseen.
Sisarellani olisi loistava tulevaisuus Personal Organizerina!
Saatoin vieraat junalle, sisarviisaudesta oppineena päätin kartuttaa UFFen myymälöiden valikoimaa ja lakata rakastamasta kaikkia rättejäni :).
