Intervalliharjoittelua

Harrastan intervalliharjoittelua. Välillä tehokkaita jaksoja ja välillä matalatehoisia. Käytännössä se menee niin, että välillä pari kuukautta joka päivä jonkinlaista liikuntaa ja sitten taas pari kuukautta ilman mitään. On-off. Kun kerroin tästä tyttärelleni, hän sanoi, että pari kuukautta ilman liikuntaa on sama kuin transfer to rapakunto. 

Kevään aikana on ollut kaikenlaista touhua. Pari kuukautta mennyt lähinnä autolla liikkuessa. Nyt sitten tuli vapaa sunnuntai ja ajattelin harjoitella. Lähdin vuorikiipeilemään. Kuulostaa ehkä vaativalta, mutta satuin olemaan Seinäjoella, jossa kaikki kummut ovat "vuoria". 

Täällä voi nauttia EU:n kotiutetuista jäsenmaksuista!

Päätin kiertää samalla Kyrkösjärven. Lähdin voimalaitoksen kohdilta vastapäivään. Hienoja ulkoilualueita tuli vastaan, oli luontotupaa, erilaisia reittejä, kotia ja laavuja.  Välillä padon penkereellä, välillä metsäpolulla kiersi reitti. Sadepisaroita ja auringonpaisetta.

Tämmöiset pitkospuut

 

Mansikka (jos joku ei tiedä :))

Toivoin lopun jo pian häämöttävän, olihan reitti kuitenkin 15,5 km ja energiatasot alkoivat olla alhaalla. Sitten tuli yhtäkkiä kyltti, jossa ilmoitettiin kiertotiestä. 

Kiertotie

Pari-kolme kilometriä lisää. Siitä sitten vaan epämääräisen opastuksen mukaan kiertämään. Ilman ajatustakaan talsin menemään. Tulin tietyömaalle, valtatielle. Lentokentän merkit näkyvät. Mihin nyt? Ei muuta kuin pikitien vartta tallustamaan. Onneksi suunta oli selvillä: tienviitassa luki Seinäjoki 10 km.

Seinäjoki 10

Kapealla tienpientareella ei ollut kiva kävellä, kun autoja tuli jatkuvana virtana vastaan, osa isoja rekkoja ja leveitä asuntovaunuja. Pakko päästä takaisin järvelle. Siitä sitten yhtä metsätietä yritin, tuli ajokieltomerkki ja mökki vastaan. Takaisin tielle. Seuraavalla kerralla tie vei luontopolulle ja jatkoin sitä. Kunnes alkoi tulla outoja esteitä vastaan.  Siinä vaiheessa alkoi mieleeni tulla keväisiä uutisotsikoita jostain maanomistajasta, joka rakensi esteitä. Oliko tämä nyt sitä?

Este

Takaani tuli metsikössä pyörää kantaen esteitä ohittava kuntopyöräilijä ja totta, metsänomistaja ei tykännyt siitä, että hänen maillaan polkuja tallataan!

Matka jatkui, pääsin takaisin järvenpenkereelle. Pari kertaa mietin, voisiko tuosta tekojärvestä juoda. Mutta kun aallot tekivät ruskeasta vedestä paksua vaahtoa, päätin sinnitellä autolle saakka. Saattaisi mennä tuosta mönjästä maha sekaisin. Vettä en tietenkään ollut varannut näin lyhyelle matkalle. 

Kyrkösjärven tekoallas, 2017 asuntomessualuetta

Sen verran verran yllättävä tuo mutka matkassa oli, että taksin tilaaminenkin kävi mielessä. Tai voisiko ohijuoksevalle lenkkeilijälle antaa avaimet ja pyytää hakemaan minut autolla.... Askel oli lyhyt ja pitkiä viimeiset kilometrit. Mutta siitä se taas alkoi, tämä tehotreenikausi!

"Ja koko päivän paistoi aurinko"

Olin parikymmentä vuotta sitten viettämässä lomapäivää sisareni ja hänen poikiensa kanssa. Oli lämmin, sateinen päivä. Sateenvarjot ja kumpparit. Pojat olivat 5-7 vuotiaita. Kierrettiin museoita ja vanhaa kaupunkia, oli eväitä ja jäätelöä. Välillä pojat reppuselkään ja suojaan sateenvarjojen alle.  Kun sitten iltapäivällä lompsimme kotiin, kysyi juuri töistä tullut poikien isä: - No minkälaista oli? Saman tien vastasi onnellinen nuorempi mies: - Koko päivän paisto aurinko!!! Nauru siinä hiipi väsyneelle naamalle, kun tuulipuku ja hiukset valuivat vettä!

Samanlainen tunne oli viime viikonloppuna, kun olin mukana yllätyskesäjuhlissa. Olimme sopineet sisarusten kanssa, että kokoonnumme kaikki lapset äidin luo prheinemme. Ennakkoon ei asiasta hänelle mainittaisi. Alkaisi vaan hermoilemaan. Nyyttäriperiaatteella järjestettäisiin tarjoilu. 

Mukana oli äidin lisäksi LeenaJormaHeliEijaJukkaJussiHannaElsiPaavoLiisaSamuRoosaPontus
KaijaTimoMikkoPirjoJukkaKatjaHenkkaNestoriSonjaMikaTeroRiittaKalleLauriAapo
AnttiPäiviRikuJuhaJere ja puuttuivat SamppaRoosaJoonasEmppuToivoHeinoVilleVilma

Hienosti onnistuivat kekkerit. Hiljalleen alkoi sisaruksia kerääntyä. Kun kauempana asuvat lastenlapset perheineen ajoivat autolla pihalle, alkoi emännän ilme näyttää hämmentyneeltä. Sitten kerroimme, että olimme suunnitelleet koko jutun ennakkoon. Kivaahan se oli, oli kinkkua, mansikoita, salaatteja, juustoja. Piirakoita ja kakkuja. Ja arvatkaapa miltä maistuu valkosuklaa turkinpippuri juustokakku....

Minkään sortin talkoita ei ehditty pitää. Tai no.  Pipsan porukka oli tehnyt miniälle ja vävyille tehtävät. Monille ehkä hääjuhlista tuttuun tapaan: Jokaiselle kuukaudelle - no jokatoiselle kun meitä on vain kuusi - tuli tehtävää. Anopin viemistä uimaan, vaateostoksille jne.... Minä ainoana sinkkuna ilman, että olisin saanut edes ketään vävyehdokkaista mukaan, lähdin lappu taskussa kotiin. (Huom! Laitoin tuohon monikon, jotta kukaan ei luulis, että helppo nakki...)  Kuka marras-joulukuussa haluaisi:

Tälle kesälle tyypillinen jokapäiväinen sadehan siinä sitten lopulta puhkesi. Emmehän me kaikki sisälle mahtuneet. Aurinkokatos suojasi jonkin verran ja rojautti sitten vedet kerralla jonkun niskaan. 

Mutta sen verran oli mukavaa, että voi sanoa: - Koko päivän paistoi aurinko! 

Ja siitä ilosta seuraavana päivänä jaksoikin sitten tehdä pikku vaelluksen. Tuli tosin mutka matkaan ja se on jo toisen postauksen arvoinen juttu....