"Ja koko päivän paistoi aurinko"

Olin parikymmentä vuotta sitten viettämässä lomapäivää sisareni ja hänen poikiensa kanssa. Oli lämmin, sateinen päivä. Sateenvarjot ja kumpparit. Pojat olivat 5-7 vuotiaita. Kierrettiin museoita ja vanhaa kaupunkia, oli eväitä ja jäätelöä. Välillä pojat reppuselkään ja suojaan sateenvarjojen alle.  Kun sitten iltapäivällä lompsimme kotiin, kysyi juuri töistä tullut poikien isä: - No minkälaista oli? Saman tien vastasi onnellinen nuorempi mies: - Koko päivän paisto aurinko!!! Nauru siinä hiipi väsyneelle naamalle, kun tuulipuku ja hiukset valuivat vettä!

Samanlainen tunne oli viime viikonloppuna, kun olin mukana yllätyskesäjuhlissa. Olimme sopineet sisarusten kanssa, että kokoonnumme kaikki lapset äidin luo prheinemme. Ennakkoon ei asiasta hänelle mainittaisi. Alkaisi vaan hermoilemaan. Nyyttäriperiaatteella järjestettäisiin tarjoilu. 

Mukana oli äidin lisäksi LeenaJormaHeliEijaJukkaJussiHannaElsiPaavoLiisaSamuRoosaPontus
KaijaTimoMikkoPirjoJukkaKatjaHenkkaNestoriSonjaMikaTeroRiittaKalleLauriAapo
AnttiPäiviRikuJuhaJere ja puuttuivat SamppaRoosaJoonasEmppuToivoHeinoVilleVilma

Hienosti onnistuivat kekkerit. Hiljalleen alkoi sisaruksia kerääntyä. Kun kauempana asuvat lastenlapset perheineen ajoivat autolla pihalle, alkoi emännän ilme näyttää hämmentyneeltä. Sitten kerroimme, että olimme suunnitelleet koko jutun ennakkoon. Kivaahan se oli, oli kinkkua, mansikoita, salaatteja, juustoja. Piirakoita ja kakkuja. Ja arvatkaapa miltä maistuu valkosuklaa turkinpippuri juustokakku....

Minkään sortin talkoita ei ehditty pitää. Tai no.  Pipsan porukka oli tehnyt miniälle ja vävyille tehtävät. Monille ehkä hääjuhlista tuttuun tapaan: Jokaiselle kuukaudelle - no jokatoiselle kun meitä on vain kuusi - tuli tehtävää. Anopin viemistä uimaan, vaateostoksille jne.... Minä ainoana sinkkuna ilman, että olisin saanut edes ketään vävyehdokkaista mukaan, lähdin lappu taskussa kotiin. (Huom! Laitoin tuohon monikon, jotta kukaan ei luulis, että helppo nakki...)  Kuka marras-joulukuussa haluaisi:

Tälle kesälle tyypillinen jokapäiväinen sadehan siinä sitten lopulta puhkesi. Emmehän me kaikki sisälle mahtuneet. Aurinkokatos suojasi jonkin verran ja rojautti sitten vedet kerralla jonkun niskaan. 

Mutta sen verran oli mukavaa, että voi sanoa: - Koko päivän paistoi aurinko! 

Ja siitä ilosta seuraavana päivänä jaksoikin sitten tehdä pikku vaelluksen. Tuli tosin mutka matkaan ja se on jo toisen postauksen arvoinen juttu....