Argentiina - vaihdossa - mamman muistiinpanot osa 1

 Suomesta Argentiinaan on pitkä matka. Kun tyttäreni oli lähdössä vaihtoon Buenos Airesiin, matkaa mitattiin euroissa. Noin 800 euroa, muutama pysähdys eri lentokentillä. Toinen mittari oli aika. Aluksi aikaa oli ja halpa matka kesti 27 tuntia. Sitten tuli yhteen mittariin kaksi viivaa. 

Lentojen vaihto. Alkuperäinen matkatoimisto lupasi vaihtaa. Lisähinta vaihdolle +1.000 euroa. Hmm.... Katsottiin sitten vaihtoehtoja isseksemme. Peruttiin alkuperäinen, otettiin suoraan hollantilaiselta KLM:ltä. Matka-aika lyheni puolella ja hintakin vain vähän yli tuo tonnin "lisähinta". "Suora lento" Hki-Amsterdam-Buenos Aires. Ja erityismaininta, että ruumassa ollut matkalaukku tuli samalla reitillä :). Euroopan sisäisillä reiteillä ei tuolloin kuljetettu kuin käsimatkatavaroita, koska oli työvoimapula. 

Nyt pakko mainostaa KLM:ää: Hki-Amsterdam: tarjottiin välipalaa noinkin lyhyellä lennolla! 

Amsterdam-Buenos Aires välillä olikin sitten tietysti kunnon ruuat. Ja omalta näytöltä sai valita sopivan elokuvan. 

Perille päästiin. Matka jatkuu.

Istuta puu!

 Sometililleni tulee ehdotuksia hankkia lahjaksi siemenestä kasvatettu puu. "Valitse eukalyptus-, granaattiomena-, sitruuna-, oliivi-, suklaahabanero- ja teepuun välillä. Kasvutakuu!"

 Kiva idea. Liittyy varmaan jotenkin ilmastonmuutokseen ja siihen, että puut sitovat hiilidioksidia. Nyt voin vaikuttaa! Tarjouksena vielä, että kaksi puuta yhden hinnalla. 29,90 €.  

Olen ollut istuttamassa metsää muutaman kerran. Ihan oli vaan semmoisia tavallisia männyntaimia. Meidän metsikkö oli kaukana. Tai ei se nyt ole kaukana, vajaan sadan kilometrin päässä ja autolla äkkiä sinne menee. Mutta tästä on aikaa. Ei ollut autoja. Ensinnäkin oli isällä mopo. Hän lähti alkuviikosta mopolla hakkaamaan metsää. Loppuviikosta katsottiin ikkunasta, koska mopon valot näkyisivät. Se oli juhlahetki. 

Sitten keväällä istutettiin metsää. Jotenkin sitten kaikki kynnellekykenevät mukaan. Metsänhoitoyhdistys toimitti taimet - kuten veljeni sanoo: ämpäreissä, taimien juuret olivat kuin runsas tukka ja ämpärissä vielä vettä: tosi raskaita kannettavia. Kuokalla isku maahan, piti katsoa, että ei pelkkään sammaleen, vaan pitäisi olla "kivennäismaata", opasti isä.  

Voi mikä helpotus, kun tulivat "potit". Semmoisella pitkävartisella jutulla isku maahan, männynverso putkea pitkin maahan. 

Yleensä nämä istutushommat sattuivat alkukesään. Todella kuuma auringonpolte. Parhaimmillaan olivat jo sääsket ja muut itikat heränneet. 

Ihan parasta aikaa. Tärkeää työtä tehtiin. Ei olisi siinä vaiheessä arvannut, että hiilinieluja kasvatettiin. Ajatus oli kai se, että kun on hakattu metsää niin uutta pitää saada kasvamaan.

Vinkki Suomen metsänhoito-organisaatioille: elämyslahja valmistujille: metsänistutus!