Sometililleni tulee ehdotuksia hankkia lahjaksi siemenestä kasvatettu puu. "Valitse eukalyptus-, granaattiomena-, sitruuna-, oliivi-, suklaahabanero- ja teepuun välillä. Kasvutakuu!"
Kiva idea. Liittyy varmaan jotenkin ilmastonmuutokseen ja siihen, että puut sitovat hiilidioksidia. Nyt voin vaikuttaa! Tarjouksena vielä, että kaksi puuta yhden hinnalla. 29,90 €.
Olen ollut istuttamassa metsää muutaman kerran. Ihan oli vaan semmoisia tavallisia männyntaimia. Meidän metsikkö oli kaukana. Tai ei se nyt ole kaukana, vajaan sadan kilometrin päässä ja autolla äkkiä sinne menee. Mutta tästä on aikaa. Ei ollut autoja. Ensinnäkin oli isällä mopo. Hän lähti alkuviikosta mopolla hakkaamaan metsää. Loppuviikosta katsottiin ikkunasta, koska mopon valot näkyisivät. Se oli juhlahetki.
Sitten keväällä istutettiin metsää. Jotenkin sitten kaikki kynnellekykenevät mukaan. Metsänhoitoyhdistys toimitti taimet - kuten veljeni sanoo: ämpäreissä, taimien juuret olivat kuin runsas tukka ja ämpärissä vielä vettä: tosi raskaita kannettavia. Kuokalla isku maahan, piti katsoa, että ei pelkkään sammaleen, vaan pitäisi olla "kivennäismaata", opasti isä.
Voi mikä helpotus, kun tulivat "potit". Semmoisella pitkävartisella jutulla isku maahan, männynverso putkea pitkin maahan.
Yleensä nämä istutushommat sattuivat alkukesään. Todella kuuma auringonpolte. Parhaimmillaan olivat jo sääsket ja muut itikat heränneet.
Ihan parasta aikaa. Tärkeää työtä tehtiin. Ei olisi siinä vaiheessä arvannut, että hiilinieluja kasvatettiin. Ajatus oli kai se, että kun on hakattu metsää niin uutta pitää saada kasvamaan.
Vinkki Suomen metsänhoito-organisaatioille: elämyslahja valmistujille: metsänistutus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti