Pingviinisaaren matkan jälkeen oli aikaa kierrellä Ushuaian kaupungilla ennen kuin kalaravintola aukeaisi klo 19.00 illalla.
 |
| Ushuaia, Malvinas-saarten (jotkut käyttävät nimeä Falklandin saaret) pääkaupunki |
Paluumatkalla pingviinisaarelta oppaamme suositteli kalaravintolaa. Täällä paikan omistaja itse pyydystää kalat ja äyriäiset. Hyvällä tuurilla (ja tuulella) tarjolla olisi kuningasrapua. Kunigasrapu on suurimpia tunnettuja niveljalkaisia ja voi olla kymmenenkin kiloa painava. Sitä siis jonottamaan....
Ravintola aukesi klo 19.00 ja ajattelimme nälkäisinä olla paikalla ajoissa. Viisi minuuttia yli avaamisajan ei ole ajoissa oloa! Parinkymmenen ihmisen jono ulkona, paikka oli jo täynnä. Ja niitä paikkoja oli vain kolmisenkymmentä. Ensimmäinen kattaus siis menossa. Tunninverran siinä kylmässä värjöttelimme, kun ensimmäiset ruokailijat alkoivat tulla ulos.
Odottamista motivoi se, että ravintolan ikkunat olivat isoja ja ilman verhoja. Näimme siis kun tarjoilijat kantoivat pöytiin valtavia mereneläväannoksia! Oli kuningasrapujakin tarjottimilla! Samalla opimme, miten nuo kovakuoriset nilviäiset saa avattua niin, että pääsee nauttimaan ravunlihasta. Tukevilla saksilla!
Jonottaessa aika kului arvuutellessa puheen perusteella, että mistä päin muut jonoilijat olivat. Erilaisia englannin murteita: Pohjois-Amerikka, Australia, Brittein Saaret, Saksa, Sveitsi ja Kiina?
Meidän takana olevat pariskunta kiinnostui meidän kielestämme ja kysyi, mistä olimme. Olivat veikkailleet Venäjää tai jotain Itä-Euroopan maata. 👀
Heistä toinen oli Shanghaista ja toinen Costa Ricasta. Costaricalainen kyseli kiinnostuneena, että mitenkäs siellä Suomessa, olemmeko huolestuneita tilanteesta... Sanoimme, että Naton vuoksi vähän tuvallisemman tuntuista. Ja samalla ihmettelin, mistä hän tiesi tilanteestamme.
Kertoi olleensa Kööpenhaminassa töissä ja työnsä puolesta on seurannut Euroopankin tilannetta. Shanghailainen oli ollut konsulttitehtävissä New Yorkissa ja piti nyt taukoa töistä. Mietiskeli, että josko viipyisi vähän aikaa Burenos Airesissa. Koska tyttäreni tunsi hyvin kaupungin, yhteystietoja vaihdettiin. Ja vierailukutsu on myös Costa Ricaan.
Ja päästiin sitten ravintolan lämpimään puolentoista tunnin jonottamisen jälkeen.
|
 | | Aiolia (hyvin miedon makuista tuolla päin) ja patonkia. Tuossa ylhäällä rapusakset. |
|
|
 | | Meren eläviä alkupalana monessa muodossa. |
|
Päädymme vierekkäisiin pöytiin noiden jonossa tapaamiemme uusien tuttavien jälkeen. He pääsivät tekemään tilauksen meitä ennen. Eihän tuolla epäreiluudella (heheh) muuten olisi ollut väliä, mutta he saivat viimeisen kuningingasravun 😭. Me sitten otimme seuraavan ravun.
 |
| Oli tässäkin ravussa syömistä! |
 |
| Jälkiruuaksi suklaalla päällystettyä Calafatemarjajäätelöä. |
 |
| Ja ennen kämpille menoa kävimme suklaakaupassa. Jopa parempaa kuin Leonidas! |
Tämä tarina ei etene kronologisesti. Mutta mieluummin ekaks ruokaa kuin kylmiä kuvia.
 |
Minä ja hän. Kuningaspingviini.
|
 |
Tulimaassa ei kesälläkään lämpötila nouse yli + 10 asteen.
Untuvatakin alla siis reilusti vaatetta. Ei kannattanut villapaitaa jättää Helsinkiin 😂
|
|
|
|
 | | Pitihän se T-paita sieltä ostaa! |
|
Ushuaija on hieno kaupunki siellä(kin) voisin asua!
