Haapajärven kunnostuksen uusi vaihe alkoi syyskuussa 2025. Nyt pitäisi puskittuneesta järvestä saada pois pajut ja muut puut. Tätä ennen on jo pengerretty rantoja peltojen suojaksi ja ruopattu vesiväyliä. Koko 10 hehtaarin järveä ei ruopattu - vaikka sellaisiakin suunnitelmia on joskus ollut olemassa.
Tähän vaiheeseen kuuluu pajujen ja muun puuston poisto.
Italiaan muutoista ja asunnon ostoista on tehty muutamakin reality-sarja Suomenkin televisioon. Samoin erilaisia ruoka- ym. kulttuurin esittelyitä. Instagramissa Italiassa seikkailevat mm. ruokabloggaajat imanjaleenasafkaa. Noita instagram-videoita seuratessa alkoi matkakuume yltyä.
Tyttäreni oli jo pitempään tiiraillut Sisilian karttaa. Hän oli jo niin pitkällä, että lähetti linkin yhteen airbnb-paikkaan. Kysyi, varataanko. Työkiireissäni en ehtinyt kovin hyvin asiaan perehtyä: varataan vaan, voi perua vielä maaliskuun loppuun saakka.
Ei peruttu. Näyttivät sitten nämä maisemat sen verran houkuttelevilta, että tilattiin ensin lentoliput: Helsinki-München-Sisilian Catania.
Ensimmäiset kahvit Italian maaperällä Catanian lentokentällä. Koska kello oli vielä vähän vaille 12.00, sai cappucinoakin 😉.
Tämä on kuvakaappaus wigipediasta. Tällainen teksti kuvan alla:
This is a map of the Aeolian Islands off the coast of Sicily, Italy in the Tyrrhenian Sea. The map shows the location of the islands of Salina, Lipari, Vulcano, Alicudi, Filicudi, Panarea, Basiluzzo, and Stromboli. Blank version available at Image:Aeolian Islands blank map.png. Created by NormanEinstein.
Sieltä sitten bussilla kiertäen Etna-vuorta Messinaan ja sieltä junalla merenrantaa Milazzoon. Ja kun tuo majapaikkamme ei ollutkaan Sisiliassa, vaan pienellä Liparin saarella, niin sitten pienellä lautalla (melkoisessa aallokossa!) kiertäen Foiolien saariryhmään kuuluvan Vulcanoksen kautta Lipariin. Taisi tyttäreni siinä samalla varata paluulennotkin Palermosta Helsinkiin. Minä nyt en niin pitkälle olisi halunnut suunnitella 😜. Vulcanoksella kävimme saarihyppelyllä toisenkin kerran... (siitä toinen postaus)
Alaterassilta oli hyvät maisemat Canneton kylään ja Tyrrhenian merelle.
Jokainen auringonnousu oli erilainen.
Huhtikuun alussa aurinko lämmitti pohjoisen turisteja. Laatat olivat yön jäljeltä kylmiä. Villasukat lämmittivät mukavasti!
Aamuisin ennen pilvien tuloa näkyi Etnan lumihuippu.
Auringonnousu yläparvekkeelta. Pyykkinarut valmiina, kuten kaikilla terasseilla Italiassa.
Auringonnousu alaparvekkeella.
Asuntomme oli vuorella, 2,5 km päässä Cannetton kylästä. Siksakkia ajeltiin vuokra-autolla kapeita teitä. Varovasti ajettiin, aina ei kaksi autoa mahtunut vastakkain, vaan piti etsiä sopiva vastaantulolevike.
Matkalukemisia
Välillä autoilujen lomassa piti hermoja lepuuttaa hyvien (murhamysteeri-)kirjojen parissa, rentouttavissa maisemissa terassilla.
Nopeasti luettiin Delia Owensin Suon villi laulu, monitahoinen murha- ja rakkausmysteeri. Tapahtumapaikkana on pohjoiscarolinalainen marskimaa, vetinen alava lietemaa. Rämeen luonnon kuvaus on kirjassa jotain ainutlaatuisen kaunista tarkkuudessaan.
Mukana oli myös Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa: Loistava ystäväni.
Asunnon kirjahyllystä matkaoppaiden välistä löysin Martin Walkerin Bruno, Chief of Policen. Hauska tuttavuus tämä Bruno, entinen sotilas, kulinaristi, joka jahtaa murhaajia ja hämäyttää - EU-tarkastajia Etelä-Ranskassa pikku kylässä.
Kirjavajeeseen hankittiin vielä paluumatkalla Kristen Perrinin How to Solve Your Own Murder.
Ensin aamukahvi ja sitten aamiaisen tekoon.
Ilokseni keittiössä oli kaasuliesi 💖. Kahvi keitettiin mutteripannulla.
Aamiaista
Toinen aamiainen. Appelsiinit olivat isoja.
Kokattiin me muutakin kuin aamiaista. Tässä mustekaloja.
Babymustekaloja
Ensin keitto, tarkkaan piti seurata kypsymistä, ettei tule sitkeää!
Täydellistä!
Vielä rapeutta pintaan.
Italiassa syödään pastan kera.
Paluumatkalla Palermossa kävimme maisteluretkellä tutustumassa perinneruokiin ja vanhan keskustan arkkitehtuuriin. Pääset retkelle mukaan täältä: Palermon herkkuja.
Tässä tarinassa kerron, minkälainen oli sisilialaisten perinneruokien maistelukierros Palermon vanhassa kaupungissa. Loppuun hahmottelin vastaavan kierroksen Helsingissä. Miltä maistuisi?
Kun kello lyö kuusi, Quatro Canti -aukion ilta herää eloon.
Tämä barokkiajan arkkitehtuurin helmi jakaa kaupungin neljään historialliseen
kortteliin, ja sen symmetriset fasadit kohoavat ilta-auringossa. Pyhimyspatsaat vartioivat aukion vilinää, kun ryhmän yhdeksän
jäsentä kokoontuvat oppaansa, Alessandro-nimisen paikallisen ympärille.
Quatro Cantin aukiolla neljässä kadunkulmassa on jokaisessa
alimpana vuodenaikoja kuvaava suihkulähde, toisessa kerroksessa neljä Sisiliaa hallinnutta
espanjalaista kuningasta ja kolmannessa kerroksessa suojeluspyhimys. 1600-luvun
alun kaupunkiarkkitehtuuria.
Keskellä
aukion vilinää seisoo katusoittaja, jonka syvä ja sielukas ääni
kantautuu yli kivisten katujen. Hän laulaa espanjalaista balladia.
Palermon ilta ei ole pelkkää ruokaa, se on myös musiikkia,
tarinoita ja sattumanvaraisia kohtaamisia.
Kävelykierrokset ovat paikallisten ihmisten opastamia kierroksia turisteille. Niitä on monenlaisia, monenpituisia ja aiheet vaihtelevat. Netissä näitä voi etsiä esimerkiksi hakusanalla walk in (sitten kaupunki).
Kierros varattiin ja maksettiin ennakkoon netin kautta. Meidän kierroksemme sisälsi kolmen tunnin kävelyn Palermon vanhassa kaupungissa ja neljän erilaisen paikallisen ruuan maistelun oppaan ennakkoon varaamissa paikoissa. Ruokailun lomassa opas kertoili kaupungin historiasta, ruuasta ja antoi vinkkejä tutustumiskohteista. Hinta oli 29 euroa/henkilö, sisältäen ruuat. Juomat maksettiin erikseen.
Harkitsimme myös aamukierrosta markkinoilla, mutta päivän visiitillä siihen ei enää ollut aikaa.
Maistelukierrokselle osallistui sekalaista porukkaa - voit myös varata isommalle ryhmälle oman kierroksen, mutta me kaksi liityimme "vapaaseen" ryhmään.
Belgialainen perhe – vanhemmat, 17-vuotias tytär ja
insinööriksi opiskeleva 18-vuotias poika – ovat täynnä odotusta. Kaksi
roomatarta, työtoverit, vaihtavat hymyjä; toinen heistä saapui junalla Roomasta
Palermoon edellisenä iltana, peräti 13 tunnin matkanteon jälkeen. Lentoemäntä
Kölnistä puolestaan kantaa mukanaan tarinoita Atlantin takaa – hän on juuri
palannut työmatkaltaan Torontosta (vai oliko se Montreal).
Raikasta sorbettia.
Ensimmäinen pysähdys vie ryhmän pieneen gelateriaan, jossa
odottaa granita, klassinen sisilialainen jääsorbetti. Tarjolla on
sitruunaa, kirsikkaa, mantelia ja - espressoa. Alessandro suosittelee sitruunaa, niitähän kasvaa Sisiliassa siellä ja täällä.
Viilennystä ei jäisestä sorbetista kaivattu, onneksi oli kevytuntuvatakki mukana.
Toinen pysähdys tarjoaa seuraavaa perinteistä sisilialaista - kasvispaistosta, jossa yhdistyvät paikalliset kauden vihannekset, oliiviöljyssä paistettu valkosipuli ja ripaus Sisilian aurinkoa. Tunnelmallinenpikkuravintola Vuccirian torin läheisyydessä tuo lautaselle täyteläisiä makuja – paahdettua munakoisoa ja paprikaa. Lautasella on myös kikhernepaistosta, leipää ja riisipallero sekä friteerattuja kasviksia.
Seuraavaksisuunnataan Piazza Bellinin historiallisiin kortteleihin, joissa
pieni trattoria tarjoaa täydellisen arancinin, rapean riisipallon
täytettynä perinteisellä lihakastikkeella, jossa mukana herneitä. Toisena vaihtoehtona on hampurilainen, jossa lihana on - perna, voisi olla myös keuhkoa.
Tuhteja ruokia, Alessandro todellakin vei meidät perinneruokakierrokselle. Oppaamme kertoo, miten
arabialaiset juurruttivat riisin Sisiliaan, ja miten tästä pienestä arancini-paistoksesta
tuli saaren rakastetuimpia herkkuja. Sen verran ruokaisia olivat nämä pääruuat, että ihan kaikkea ei jaksettu syödä.
Varsinaista ruokaa odotellessamme saimme alkuun leipää, jossa päällä tomaattia ja juustoraastetta. Paljastui, että se onkin pizzaa sisilialaisittain.
Sisilialainen pizza
Illan kruunaa perinteinen cannolo. Retkeläiset istahtavat perinteiseen pasticceriaan, jossa hyllyt notkuvat makeita herkkuja. Cannolo hurmaa rapealla kuorellaan ja pehmeällä ricotta-täytteellään, jossa maistuu vanilja ja appelsiini. Seuraavana päivänä menisimme nunnien leipomoon, katsomaan "aitoja" cannoloita. Kaikille meille retkeläisille tämä oli varmasti unohtumaton kokemus Palermossa sisilialaisesta rikkaasta ruokahistoriasta.
Pistaasia on monessa
Kookos oli paras (?). Vitriinissä oli vain yksi jäljellä, joten puolitettiin.
Valinnan vaikeutta, makeaa ja vielä makeampaa....
Miltä maistui?
Sisilialaiset perinneruuat olivat minulle ennestään melko tuntemattomia. Jotta voisi verrata makunautintoa, kuvittelin vastaavan retken Helsinkiin (tai johonkin muuhun suomalaiseen kaupunkiin). Käsikirjoitus tässä:
Minkälainen olisi maisteluretki Helsingissä? Rautatientorilta lähdettäisiin, kuljettaisiin Senaatintorille ja Kauppatorille. Perinneruokia olisivat kylmäsavulohi saaristolaisleivällä, veripalttukeittoa (=kampsupaistia). Ehkä kalakukkoa. Mämmiä. Leipäjuustoa lakkahillolla. Salmiakkia (ehkä shottina).
Tuosta menusta voi jokainen arvata, että tälle retkelle kannattaa lähteä ennakkoluulottomana makujen suhteen!
Lisää Sisilian ja Liparin matkaseikkailuistamme voit lukea täältä.
Viimeisen päälle automatisoitu palvelu. Varaat pakun tietylle ajalle, maksat,
saat avaimet koodilla boksista ja palautat samalla koodilla avaimet boksiin.
Tietokone rekisteröi kaiken. Pakussa on paikannin, josta joku voi seurata auton
liikkeitä.
Kuvan teossa auttoi tekoäly.
Jos palautus viivästyy, tulee sakkomaksu 90 euroa + 15 euroa
seuraavalta tunnilta. Armoa tosin on, 5 minuuttia ”siimaa” palautuksessa (kertoi yhteyshenkilö soitettaessa).
Helsingissä katuremonttien, ruuhkien tai muiden yllätysten vuoksi
navigaattorien tarjoamat matka-aikataulut eivät välttämättä pidä.
Nyt oli aika täyttymässä. Täpärälle oli menossa. Netistä ei
voinut enää varata lisätuntia. Voisiko vielä välttyä sakkomaksulta varaamalla lisätunnin.
Soitto firmaan. Automaatti: halutatko palvelua suomeksi, ruotsiksi... paina...
koskeeko asiasi.... ja kaikki taas suomeksi, ruotsiksi, englanniksi...
Kuljettaja oli palauttamassa pakua, taustajoukot olivat yhteydessä
pakuvuokraamoon. Vuokraamon yhteyshenkilö jännitti yhdessä, seurasi, ehtiikö
palauttamaan avaimet boksiin ajoissa. ”Auto on nyt tuossa kadulla, ajaa sisään
halliin. Palauttaja on palautuslaatikolla”. – Etsii varmaan koodia. ”5 sekuntia
aikaa.... nyt palautettu, 2 sekuntia ennen 5 minuutin yliaikarajaa”. 👍
torstai 18. heinäkuuta 2024
Pyörällä Yxpihlajaan.
Suomen kesä on vaihteleva. Ulkona on hiostavan kuuma. Sisällä pidetään lämpötila sopivana. Joidenkin mielestä liian kylmänä. Minua paleli. Pyöräilyvermeet päälle. Punainen anorakki, kukkahousulegginsit, tennissukat ja grogsit. Ajattelin, että lähden vähän nostamaan omaa lämpötilaa ja otin pyörän alle. Voisin käydä vaikka Ykspihlajassa katsomassa meidän venettä. Sahaa lähestyessä alkoi kuulua musiikkia. Katson tarkemmin. Siellä oli porukkaa istumassa penkeillä. No menempähän minäkin lepuuttamaan jalkojani välillä porukan jatkoksi. Siellä harjoiteltiin.
Aloin kuunnellessa vaivihkaa silmäillä muuta yleisöä. Arppa, Anna A, Olavi Uusivirta jne. Oho, mä siis ainut Oikea yleisö!!! Illalla klo 20 oli alkamassa varsinainen konsertti, nämä oli sound Tsekki eikä kukaan mitään lippuja kysellyt eikä ajanut pois kuuntelemasta, ihan niin ku olisin aina siinä istunut.
Mitä tulee mieleen Argentiinasta ja naapurimaasta Brasiliasta? Mehevät pihvilihat? Ennen lähtöäni kävin hammaslääkärissä ja kerroin, että olen lähdössä Argentiinaan. Ei siis mitään pitkiä hammashoitoja kiitos! Hammalääkäri kysyi, menetkö syömään pihviä. Olihan sekin ajatuksissani.
Minä haluan Suomessa (sisäfile)pihvini mediumina, ilman mitään sitkaleita. Tai sitten tartarina.
Hämmästyin, kun tätä juttuani varten luin maiden lihankulutusta. Tosin uusimmat tilastot olivat vuodelta ---
Argentiinan normaalikaupoissa ei näy pihvilihoja. Köyhä maa vie parhaat palat rikkaisiin maihin. Ushuaian paikallisessa marketissa lihatiskillä oli yksi luinen lampaankylkipala. Ei muuta. Kylmätiskistä sai pakastettuja kanoja. Eivät olleet enää pakasteita, vaan sulaneita, nesteet valuivat pitkin lattiaa, mutta niitä perheet kassalle kantoivat.
Reissun yksi parhaista ruuista syötiin Patagoniassa. Lammasta.
Buenos Airesissa on helppo liikkua bussilla. Ne liikkuvat nopeasti ja se on tärkeää, sillä noin 4 miljoonan asukkaan ydinkaupungissa matkat saattavat olla pitkiä.
Lähdimme kerran kävelemään 30 asteen helteessä EcoParkin eläintarhakierroksen jälkeen. Eläintarhan alue on 18 hehtaaria. Ihan kaikkia kolkkia emme kiertäneet 😄. Tarkoitus oli vain piipahtaa tuolla odotellessamme lounaspaikan aukeamista.
Tyttäreni pohti, että jaksankohan kävellä takaisin lounaspaikalle EcoParkin toiselta sisäänkäynniltä. No, miten kaukana? Seuraavassa korttelissa. No kyllähän minä "seuraavaan kortteliin" jaksan kävellä. Siis jalkaa toisen eteen.
Puolen tunnin kävelyn jälkeen kuumalla asfaltilla saunalämpötilassa aloin kysellä, että joko ollaan lähellä. "Seuraava kortteli" häämötti muutaman kilometrin päässä.
Opin, että korttelit ovat Buenos Airesissa kilometrien mittaisia. Otimme taksin lennosta.
Kaupunkikierrokselle lähdimme siis busilla. Onneksi minulla oli reissulla tytär matkaoppaana, en muuten olisi kyllä löytänyt heti - tai koskaan - oikeaa bussia ja reittiä - mihinkään.
Upeiden modernien pilvenpiirtäjien, vanhojen historiallisten rakennusten ja suistorantatien maisemien jälkeen tulimme La Bocan kaupunginosaan.
1800-luvulla Argentiinaan rakennettiin hienoja rakennuksia. Eurooppalaisten piirustusten mukaan.
Eurooppalaisia vaikutteita
Kuvassa ylhäällä näkyy Rio del Plata (Hopeajoki) joen suistoa. Matalaa vettä, täynnä kasvustoa. Rio Platan valuma-alue muodostaa noin neljänneksen Etelä-Amerikan mantereen pinta-alasta ja se on Etelä-Amerikan toiseksi suurin valuma-allas (Amazonin altaan jälkeen) ja yksi maailman suurimmista. Koska kaatopaikkoja rannoilla on paljon, taitaa olla myös yksi suurimmista viemäreistä, joka laskee moskansa Atlantiin.
La Bocan satamakaupunginosa on yksi Buenos Airesin vanhimmista ja tunnetuimmista alueista.
La Bocan tyyli periytyy 1800-luvulta, jolloin työväenluokkaan kuuluvat siirtolaiset asettuivat alueen ahtaisiin majataloihin. He koristelivat asumuksensa kirkkain maalein, joita sataman telakoilta oli jäänyt ylimääräisiksi.
Tuossa ylhäällä on parveke vähän vaarallisen näköinen.... Parveke on itseasiassa tippunut alas.
.jpg)
_03.jpg)
