Veljelläni on kyky nähdä ihmisten kasvualueet, vahvuudet ja vähän tuupata eteenpäin. Ei koskaan pakota, ihmettelee vaan vähän niin kuin itsekseen, että mitähän jos...
Niin kuin nyt tällä viikolla, kun kysyi, että onko yks autokauppa meiltä kaukana, siellä olisi yksi mielenkiintoinen auto, pitäis käydä koeajamassa. No ei ole kaukana, ilman muuta käyn, onhan se kuitenkin minua 400 km:a lähempänä kuin veljeäni.
Pari päivää siinä valmistauduin asiaan.
Kun meille kotiin ostettiin auto muutama kymmenisen vuotta sitten, sen piti olla monitoimitila-auto. Ensinnäkin piti olla tavaratilaa, johon saatiin minkinruokalaatikot. Tulivatko ne silakkapuurot tosiaan rehutehtaalta linja-auton kyydissä lähimpään matkahuoltoon?
Sitten piti olla tilaa niin, että kun lähettiin sukuloimaan, niin kaikki kuusi sisarusta piti mahtua äidin ja isän lisäksi kyytiin. Tehtiin jossain vaiheessa sinisen farkku-Opelin taakse, siihen minkinruokalaatikoiden tilalle vanerista penkki, jonka sai sitten niitä laatikoita kyydittäessä nostettua ylös. Oli siinä hyvän tuoksuinen kyläilyauto!
Nykyiset monitoimitilat, joita avokonttoreiksi sanotaan, eivät ole ollenkaan vielä niin käteviä.
Mutta tähän päivään. Mitä minä osaan kysyä, ikinä mitään autoa itse yksin ostanut? Soitin
veljelleni autokaupan pihasta ja hän sanoi, että kysyt kaikki asiat, ihan niinkuin itselle ostaisit. Suuri luottamuksenosoitus häneltä arvostelukykyäni kohtaan!
Selvä toimeksianto. Kysyin kyllä sellaisiakin, mitä en olisi itse kysynyt, mutta ajattelin, että veljeni hyötyisi kysymyksistäni. Ja hyödyin minäkin.
Opin valtavasti uutta käytettyjen autojen kaupasta. Ihan innostuin. Ensinnäkin suurella alueella on vieri vieressä isoja ja pieniä halleja, vähän on erikoistuttu, on sporttiautoja, on pakuja. Kun kaupoille lähetään, niin voi samalla kävelyreissulla siirtyä hallista toiseen, ei pitkiä siirtymiä. Helppo vertailla.
Ja sitten ihan uusi asia minulle, vähän aluksi hämmennyin, kun menin etsimään tiettyä liikettä ja tiettyä autoa. Ovessa oli monen firman logot, melkein kaikissa .fi perässä. No siinä sitten kiertelin, löysin sen autonkin jota etsin. Viereistä autoa putsasi yksi myyjä. Kysyin, onko hän autokauppias. Olihan hän. Sanoin sitten olevani kiinnostunut viereisestä autosta. Hän sanoi, että ok, se ei ole hänen autonsa, kysy tuolta toiselta kaverilta.
Näytti siltä, että siinä yhdessä pienehkössä hallissa (sisällä n. ehkä 40 autoa, toki ulkona lisää) oli samassa tilassa monta yrittäjää, joilla oli omat autonsa. Järkevää. Yrittäjän vapaus, asiakkaalla iso valikoima, tilakustannukset jaetaan. Varmasti kauppa käy kaikilla paremmin ja kannattavammin, kuin että olisi jokaisella oma halli.
Kiitos veljeni maailmani laajentamisesta.
Samalla tavalla hän toimii muutenkin. Venloja voittaneen realityssarjan jälkeen kotikyläläisille jäi tyhjä olo. Siitä hän alkoi miettiä, taas vähän niin kuin itsekseen, voitaisiinkohan nuorisoseuran vanha kesäteatteriharrastus kaivaa naftaliinista... Sitä sitten alkoivat muutkin miettiä ja moneksi vuodeksi on asiasta riittänyt kaikenlaista säpinää kylällä. On huomattu, että sitähän saa aikaiseksi vaikka mitä.
Mitähän seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti