Kannettu lapsi ei koulussa pysy

Yläkoululaisten pitää viimeistään 15.3. hakea yhteisvalinnassa jatko-opintopaikkaa. Käytännössä mietitään, mennäänkö ammattikouluun vai käydäänkö vielä lukio.

Olen parin viime vuoden aikana käynyt erilaisissa asiaan liittyvissä infoissa pääkaupunkiseudulla. Sekä yläkoulut että vastaanottavat oppilaitokset pitävät tilaisuuksia oppilaille ja vanhemmille. Ketään ei päästetä kovin helposti jäämään ulos jatko-opiskelupaikasta.

Kaupungin tiedotustilaisuudessa opinto-ohjaaja kertoi yhteisvalintasysteemistä ja siitä, miten pisteitä lasketaan. Lukion rehtorit kertoivat, mikä on ollut alin keskiarvo, millä heille on päässyt.  Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan niin, että suosituille linjoille on vaikeampi päästä kuin lukioon.

Millä perusteella opiskelupaikka valitaan? Muutamia hyviä neuvoja annettiin vanhemmille. Ensimmäinen oli se, että antakaa oppilaan itse päättää. "Kannettu lapsi ei koulussa pysy" - totesi yksi rehtori.

Infossa oli oppilaita kertomassa omista valinnoistaan. Lukiolainen poika kertoi, että hänen vanhempansa ovat molemmat käyneet amiksen ja halusivat, että hänkin menee amikseen. Hän päätti siksi mennä lukioon.  Parturi-kampaajalinjalla opiskelevat tyttö oli tyytyväinen valintaansa. Häntä olivat vanhemmat yrittäneet pakottaa lukioon ja hän oli päättänyt mennä sitten amikseen. Jotkut vanhemmat spekuloivatkin, että jos haluaa jotain, kannattaa ehdottaa päinvastaista.

Opiskelusta amislainen kertoi, että ihan erilaista kuin yläkoulussa. Viikon alussa annetaan projekti, jota sitten tehdään viikko, loppuviikosta nähdään ohjaajaa. Lukiossa taas oli lukiolaisen mielestä paljon enemmän läksyjä kuin yläkoulussa. Myöhemmin olen huomannut, että voi olla toisinkin päin. Riippuu siitä, miten paljon niitä oli yläkoulussa.

Yksi rehtori antoi neuvon, että ei kannata hakea kovin kaukana kodista olevaan lukioon. Pääkaupunkiseudulla lukioita on noin 70. Siis melko tiheässä. Mutta kun koulumatka pitää tehdä ruuhka-aikana, kymmenenkin kilometrin matkaan saattaa mennä kulkuvälineiden vaihtojen kanssa tunti. Talven pimeinä aikoina rehtoreille tulee yhteydenottoja lähialueen kodeista: olisiko lähilukiossa paikkaa, kun ei jaksa nousta niin aikaisin?

Mutta tämä tiheä lukioverkko antaa mahdollisuuksia. On vaikka minkälaista painotusta ja kieltä ja kansainvälisiä linjoja.

Ei ole opiskelu niin kuin ennen. Kävin Kulosaaren lukion infossa. Siellä voi opiskella suomeksi, englanniksi ja voi valita sellaisenkin vaihtoehdon, että osa aineista hoidetaan suomen kielellä ja osa englannin kielellä. Ideana on, että kieli ei ole pääasia, vaan oppiminen. Mitä tarkoittaa käytännössä: - kun opiskelee vaikka tunnilla, jossa opetus on periaatteessa englanninkielellä, saatamme saada ranskan- tai espanjankielisen monisteen. Mutta aina joku osaa jotain ja sitten sovelletaan, -kertoi yksi oppilaista.

Oppikirjat ovat sekä suomen- että englanninkielellä. Suomenkieli siksi, että halukkaat voivat kirjoittaa ylioppilastutkinnon. Se on tärkeä, jos aikoo jatkaa opintoja Suomessa. Englannin kieli on käytännöllinen, jos jatkaa muualla.

Aika hyvällä mallilla koulutus Suomessa tuntuu olevan.