Ushuaia

Patagonian Lago Argentino-järven rannalla olevan El Calafaten kaupungin, Perito Morenon jäätikön ja El Chaltenin vaelluskeskuksen jälkeen matka jatkui kohti Tulimaata, mannermaailman eteläisintä kaupunkia Ushuaiaa kohti. 

Eurooppalaiset tutkivat Tulimaan saaria ensimmäisen kerran portugalilaisen Ferninand Mellan vuonna 1520 tekemällä maailmanympärysmatkalla. Nimi Tierra del Fuego (tulen maa) juontuu siitä, että saarten alkuperäisasukkaat rakensivat nuotioita, jotka näkyivät mereltä. Ihmettelivät laivoja tai lämmittelivät, koska elelivät ilman vaatteita.

Eurooppalaiset alkoivat asuttaa Tulimaata 1800-luvun lopulla, kun Patagonian lampaankasvatus ja kultaryntäys olivat huipussaan. Eurooppalaisten tulo tarkoitti alkuperäiskansojen häviämistä, tavalla tai toisella. Osa hävitettiin taisteluissa ja tulokkaiden tuomat kulkutaudit koituivat monen kohtaloksi. (Tämän historiakappaleen kirjoittamisessa oli apua tekoälysovelluksista.)

Saimme vinkin, että paikalliseen historiaan voi perehtyä tämän kirjan kautta. 

"It is easy to read, its written as a novel". No minä ajattelin, että novelli, hyvä! Siis paikalliseen putiikkiin. Novel ei tarkoita suomeksi novellia vaan romaania. 583 sivua.

Ushuaiassa on nykyisin n. 80.000 asukasta. Tässä lähestytään lentokenttää.

Ushuaiasta tukikohtanamme oli airbnb asunto, yksiö uudessa kerrostalossa kauppungin keskustassa. Sieltä teimme matkan pingviinisaarelle, kävimme kiertoajelulla ja vaeltamassa kansallispuiston jäätiköllä. Ja  tietysti tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin. 

Toisena Ushuain päivänä meillä oli herätys aamu kuudelta. Piti olla satamassa lähdössä meriristeilylle ja merileijonasaarelle. 

Tuuli liikaa. Ei paatti lähtenyt. Onneksi ei, illalla kuulimme, että parin tunnin päästä seuraava vene oli uskaltanut aalloille risteilemään. Ei olisi kannattanut. Porukka oksenteli eikä maihin oltu päästy. 

Me siis lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle bussilla ja sen jälkeen vielä vuorille pikkuvaellukselle ihmettelemään lunta. 

Tässä youtube-linkki Usuaian kaupunkikierrokseen. On monenlaisia taloja. Eurooppalaiset alkoivat rakentaa tänne kilpaa 1800-luvun jälkeen, Peltiä on paljon katemateriaalina suojaamaan uusia ja vanhoja rakennuksia. Lämpötila vaihtelee +- 0:n ja +10 asteen välillä. Joten routa ei vaivaa. Eikä helteet. 

Tulimaan kansallispuiston Martial jäätikköä ihmettelemässä muutamia turisteja.

Olihan se lunta!

Vaelluspaikalla, talvisin Cauquén Refugen laskettelukeskus, oli puut päällystetty käsitöin.

Raikasta vettä. Tulee tuolta vuorilta, sulavilta jäätiköiltä.

Siellä tytär menee ylöspäin. Taustalla Ushuaian lentokenttä tuolla kaukana niemellä. Vähän jännitti, että ehditäänkö ennen auringonlaskua takaisin. Ehdittiin.

Pingviinisaarimatkasta oma juttu tulossa. Ja kuningasrapujen syömisestä.